I can't understand .

Plaah joo, en ole jaksanut kirjoittaa ja olen hyvin pahoillani siitä. Tämä viikko on mennyt tavalliseen tapaan päin persettä. En vaan jaksa enää tätä.. Paino on toki laskenut, mutta en kestä tätä ahmimista ja oksentelua. Tänäänkin olen syönyt tajuttomasti ja oksentanut kaiken ulos, tietysti. En pysty pitämään mitään sisälläni. Ensimmäinen ajatukseni on aina "o-ou.. mitäs nyt menit tekemään läskiporsas, nyt sinä lihot! nyt heti halailemaan posliinikuningatarta ja äkkiä!" Olen jopa alkanut jälleen kammoksumaan vitamiinejani.. niissä on pakko olla kaloreita. En syö niitä enää. En suostu syömään edes särkylääkettä. Mitä jos siinäkin on jotain kaloreita? Tai rasvaa ja sokereita? Kuvottavaa..

Onnistuin myös sairastumaan. Nyt olen 38 asteen kuumeessa ja silti oksentelen ja syön. Olen ihan voimaton.. voisin pyörtyä. Ajattelin mennä tämän postauksen jälkeen melkein heti nukkumaan. Haluaisin, että aamu tulisi pian jotta saisin tietää aamupainoni. Nyt bmi on 14,6. Se on liikaa tiedetään. Joskus se oli vielä hieman päälle 12, mutta olin silti lihava. Iso, valtava, plussapallo. Toivon, että vielä jonakin päivänä voin katsoa peiliin hymyillen ja ajatella, että olen kaunis sellaisena kuin olen. Voiko se olla mahdollista? Enhän minä parane. Kaikki yrittävät vain auttaa, mutta kaikki se vaiva on turhaa. Minä en parane. Onhan se jo nähty. Ties vaikka osastosta alettaisiin pian taas puhumaan.. Pelkään, mutta haluan parantua. Minulla ei vain ole voimia siihen tai siltä ainakin tuntuu. En haluaisi tehdä läheisilleni sitä, että joudun taas osastolle. Mutta minkäs minä sille voin jos en hyväksy itseäni? Niin.. Kertokaa se minulle.

Tunnen sen kuinka kaikki valuu pois.. kuin hiekkaveistos joka murenee käsiini jättäen minut yksin tähän pimeään, synkkään maailmaan. Täällä kukaan ei ymmärrä tai osaa auttaa, päästämään irti minusta ja kehostani. Pois pahasta. Minä olen itseni vihollinen.