Stop it.

Kuten lupasin, tulin kirjoittamaan. Nostakaa siis minulle hattua. Herätessäni aamulla olin varma, että tästä päivästä tulisi hyvä päivä.. olin kuitenkin väärässä, siitä tuli kaikkea muuta kuin hyvä. Valmistauduin lähtemään kouluu normaaliin tapaan.. kävin pesulla, meikkasin ja valitsin vaatteet. Kun olin pukenut katsoin itseäni peilistä, koska halusin katsoa miltä näytän. Kuten arvata saattaa.. näytin todella valtavalta. Painoni oli kyllä laskenut eilisestä melkein kilon, mutta silti olin maailman lihavin ihminen. Aloin itkeä.. en voisi mennä tämän näköisenä kouluun. Reiteni olivat suuret ja löllyvät.. Itkin itkemistäni ja soitin äidille.. Huusin ja vaahtosin hänelle, kuinka lihava olen. Äiti sanoi, että mene vain kouluun et sinä ole lihava.. vastasin, että hyvä on mutta sitten myöhästyn, koska minun täytyy löytää jotain vielä valtavampaa päälleni ja, että en haluaisi mennä myöhässä. No äiti yritti saada minut menemään, mutta intin vastaan.. sanoin, että en jaksa enää elää ja että haluan kuolla. Sellaista itsevihaa en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut. Meinasin ihan tosissani viiltää tänään, mutta sain aikaan vain pienen naarmun. Olen surkea kun en uskalla, tiedetään.

En siis mennyt kouluun ja se oli kyllä virhe. Olen vain syönyt ja oksentanut koko päivän. Ihan kamalaa.. olen hävinnyt. En osaa olla oksentamatta. En halua lihoa, mutta haluan myös parantua. Silti minä tahdon yrittää parempaan.. elämässä on paljon muutakin kuin kalorit ja paino. En ole siis luovuttanut vielä, enkä luovutakkaan! Niin kauan kun minussa henki pihisee aijon taistella!

Olen kuitenkin saavuttanut tänään jotakin.. söin lämpimän ruuan vaikka vannnoin, etten syö sitä. En ole edes oksentanut sitä ulos, toisin kuin kaiken muun. Huomenna menen rohkeasti kouluun, vaikka se pelottaakin. Minun täytyy kohdata pelkoni.. ehkä kukaan ei huomautakkaan, että olen lihonut. Pitäähän sitä kokeilla. Nyt kuitenkin täytyy mennä pakkaamaan, koska keskiviikkona on se muutto ja huoneeni on kuin myrskyn jäljiltä. Hyvää loppuiltaa kaikille tärkeille, mutta ei vähäisille lukioilleni!